- Liittynyt
- 9.12.2010
- Viestit
- 36
Tässä pieni tarina, jonka uskallan jakaa näin matkalta palattuani ilman, että aiheutan liian suuria sydämmen tykytyksiä tutuille.
Tosiaan, ollessamme tammikuun puolivälissä Thaimaan Koh Lantalla, meille tultiin markkinoimaan eräänä päivänä saarella järjestettävää Reggae-konserttia. Itse en ajatuksesta innostunut, sillä konsertti oli kovin kallis, ja väsymys kumminkin pilaisi osittain seuraavan päivän. Kolme seurueestamme kuitenkin päätti lähteä nauttimaan musiikista .( kaksi suomalaista poikaa ja yksi paikallinen tyttö)
Toinen pojista nukkui minun kanssani samassa huoneessa. Heräilin yöllä pari kertaa, aina yksin. Herättyäni kuuden aikaan aamulla, kaverini ei ollu vielä palannut. En osannut huolestua vielä tässä vaiheessa, sillä kyseinen poikakaksikko on kuin kaksi duracell pupua ja uskoin heidän menneen katsomaan auringonnousua. Kun lopulta nousin ylös yhdeksän aikaan, kaveri ei ollut vieläkään palannut.
Tässä vaiheessa alkoi hälytyskellot soimaan. Soitin kaverille, joka vastasi lyhyesti olevansa sairaalassa, ja käski soittaa toiselle kaverilleni. Kävi ilmi, että kaverini oli huumattu. Pojat pääsivät sairaalasta puoliltapäivin ja sain illan tapahtumista yksityiskohtaisemman selvityksen.
Ilta oli alkanut normaalisti. Ensin oli tullut pienempiä esiintyjiä ennen illan päätähteä, jonka hitit soivat paikallisissa radioissa jatkuvasti. Pojat joivat tilasivat kumpikin bucketit ( coctail-ämpärit), joita hörppivät hiljakseen illan aikana. He olivat kääntyneenä artistia kohti, ja juomat olivat pöydällä selän takana.
Yhtäkkiä molempia alkoi huimaamaan. Samaan aikaan muualla ollut paikallinen tyttö saapui poikien luokse. Kun tyttö saapui, takana olleesta pöydästä lähti nopeasti kaksi paikallista miestä. Tässä vaiheessa porukka tajusi tilanteen vakavuuden. Baarista lähdettiin viivana, ja heti ulos päästyään pojat laittoivat sormet kurkkuun ja koko sisältä pihalle. Mukana ollut tyttö nappasi kadulta moottoripyörä taksin ja antoi suunnaksi sairaalan. Oksentamisesta huolimatta molemmilla alkoi turpoamaan kurkut, käsien ja jalkonen reaktiot hidastuivat ja näkö sameni.
Mukana ollut tyttö sanoi, ettei ollut koskaan pelännyt yhtä paljon. Jos taksikuski osoittautuisi epäluotettavaksi, kyydissä olisi yksi 50 kiloinen tytönrimpula ja kaksi henkihieverissä olevaa poikaa. Saari oli kaikille tuntematon, joten kuski olisi voinut ajaa seurueen minnekkä tahansa, eikä kukaan olisi epäillyt mitään ennen kuin oli liian myöhäistä. Kuumotusta lisäsi se, että oikoreitti sairaalalle sisälsi puolen tunnin viidakko ajelun kärrynpolkuteillä. Onneksi kuski rehti, ja pysähtyi jopa ostamaan omista rahoistaan soodavettä pojille, jotta nämä saisivat huuhdeltua vatsaansa. Lopulta porukka pääsi sairaalaan, jonka tasoero Suomeen oli melkoinen. Henkilökunta yöllä koostui kasasta teini-ikäisiä harjoittelijoita, joista kukaan ei puhunut sanaakaan englantia. Pojat olivat jo valmiita lähtemään huumepäissään pakoon sairaalasta, kun ympärillä pyöri vakavanaamaisia, mykkiä tyttöjä neulat kädessä. Poliisi kuulusteluiden jälkeen pojat sitten pääsivät lääkkeiden kera takaisin hotellille.
Juomista pojat ehtivät ottaa muutaman hörpyn, hiljakseen kun joivat. Ämpärit olivat lähtiessä puolillaan, joten tuskin hengissä olisivat jos olisivat ehineet juoda loppuun, sen verran stydiä kamaa niihin kuitenkin sekoitettiin.
Tää on niitä tarinoita joista miettii ettei ikinä satu omalle kohalle, varsinkaan niin rauhallisella saarella kuin Koh Lanta on. Älkää IKINÄ jättäkö juomia vartioimatta, edes hetkeksi, ellei sitten ole tajutonta hinkua joutua huumatuksi, hakatuksi ja ryöstetyksi. Parhaiten pärjää, kun pitää juomaa kädessään niin kauan, kuin siitä hörppii. Tzez kuittaa.
Tosiaan, ollessamme tammikuun puolivälissä Thaimaan Koh Lantalla, meille tultiin markkinoimaan eräänä päivänä saarella järjestettävää Reggae-konserttia. Itse en ajatuksesta innostunut, sillä konsertti oli kovin kallis, ja väsymys kumminkin pilaisi osittain seuraavan päivän. Kolme seurueestamme kuitenkin päätti lähteä nauttimaan musiikista .( kaksi suomalaista poikaa ja yksi paikallinen tyttö)
Toinen pojista nukkui minun kanssani samassa huoneessa. Heräilin yöllä pari kertaa, aina yksin. Herättyäni kuuden aikaan aamulla, kaverini ei ollu vielä palannut. En osannut huolestua vielä tässä vaiheessa, sillä kyseinen poikakaksikko on kuin kaksi duracell pupua ja uskoin heidän menneen katsomaan auringonnousua. Kun lopulta nousin ylös yhdeksän aikaan, kaveri ei ollut vieläkään palannut.
Tässä vaiheessa alkoi hälytyskellot soimaan. Soitin kaverille, joka vastasi lyhyesti olevansa sairaalassa, ja käski soittaa toiselle kaverilleni. Kävi ilmi, että kaverini oli huumattu. Pojat pääsivät sairaalasta puoliltapäivin ja sain illan tapahtumista yksityiskohtaisemman selvityksen.
Ilta oli alkanut normaalisti. Ensin oli tullut pienempiä esiintyjiä ennen illan päätähteä, jonka hitit soivat paikallisissa radioissa jatkuvasti. Pojat joivat tilasivat kumpikin bucketit ( coctail-ämpärit), joita hörppivät hiljakseen illan aikana. He olivat kääntyneenä artistia kohti, ja juomat olivat pöydällä selän takana.
Yhtäkkiä molempia alkoi huimaamaan. Samaan aikaan muualla ollut paikallinen tyttö saapui poikien luokse. Kun tyttö saapui, takana olleesta pöydästä lähti nopeasti kaksi paikallista miestä. Tässä vaiheessa porukka tajusi tilanteen vakavuuden. Baarista lähdettiin viivana, ja heti ulos päästyään pojat laittoivat sormet kurkkuun ja koko sisältä pihalle. Mukana ollut tyttö nappasi kadulta moottoripyörä taksin ja antoi suunnaksi sairaalan. Oksentamisesta huolimatta molemmilla alkoi turpoamaan kurkut, käsien ja jalkonen reaktiot hidastuivat ja näkö sameni.
Mukana ollut tyttö sanoi, ettei ollut koskaan pelännyt yhtä paljon. Jos taksikuski osoittautuisi epäluotettavaksi, kyydissä olisi yksi 50 kiloinen tytönrimpula ja kaksi henkihieverissä olevaa poikaa. Saari oli kaikille tuntematon, joten kuski olisi voinut ajaa seurueen minnekkä tahansa, eikä kukaan olisi epäillyt mitään ennen kuin oli liian myöhäistä. Kuumotusta lisäsi se, että oikoreitti sairaalalle sisälsi puolen tunnin viidakko ajelun kärrynpolkuteillä. Onneksi kuski rehti, ja pysähtyi jopa ostamaan omista rahoistaan soodavettä pojille, jotta nämä saisivat huuhdeltua vatsaansa. Lopulta porukka pääsi sairaalaan, jonka tasoero Suomeen oli melkoinen. Henkilökunta yöllä koostui kasasta teini-ikäisiä harjoittelijoita, joista kukaan ei puhunut sanaakaan englantia. Pojat olivat jo valmiita lähtemään huumepäissään pakoon sairaalasta, kun ympärillä pyöri vakavanaamaisia, mykkiä tyttöjä neulat kädessä. Poliisi kuulusteluiden jälkeen pojat sitten pääsivät lääkkeiden kera takaisin hotellille.
Juomista pojat ehtivät ottaa muutaman hörpyn, hiljakseen kun joivat. Ämpärit olivat lähtiessä puolillaan, joten tuskin hengissä olisivat jos olisivat ehineet juoda loppuun, sen verran stydiä kamaa niihin kuitenkin sekoitettiin.
Tää on niitä tarinoita joista miettii ettei ikinä satu omalle kohalle, varsinkaan niin rauhallisella saarella kuin Koh Lanta on. Älkää IKINÄ jättäkö juomia vartioimatta, edes hetkeksi, ellei sitten ole tajutonta hinkua joutua huumatuksi, hakatuksi ja ryöstetyksi. Parhaiten pärjää, kun pitää juomaa kädessään niin kauan, kuin siitä hörppii. Tzez kuittaa.
