Thaimaa Tammikuuni thaimaassa

[Tzez]

Ajattelin kirjoittaa kolmen viikon reissustani tanne, jotta kaikkiin tuttuihin ei tarvitsisi pitaa erikseen yhteytta ja ehka matkaa suunnittelevatkin saisivat hieman vinkkeja. Lisailen teksteja sita mukaan kun joudan koneelle, ei taalla sentaan joka paiva viitsi netissa notkua

Tosiaan, lahdimme kaveriporukalla (6 poikaa, 1 tytto) 1.1.11 aamulla lentamaan kohti Bangkokkia. Heratys ei ollut kovin vaikea, koska uudenvuodenyona ei ollut oikeen ehtinyt edes nukahtamaan. Lentoreitti kulki Helsinki-Vantaalta ensiksi Geneveen Finnairilla, josta matka jatkui Ethiadilla Abu Dabin kautta Bangkokkiin. Finskiin verrattuna ero Ethiadiin oli melkoinen. Kun oleskelet ensiksi kolme tuntia Finnairin sillipurkissa, jossa ei nayteta elokuvia, juomat maksavat 4 euroa ja ruoaksi tarjotaan vakuumiin pakattu sampyla, Ethiadin lento tarjosi vahintaan tuplasti vastinetta rahoille. Jokaisella paikalla oli yksityinen viihdekeskus, josta loytyi uusimpia elokuvia (sellaisiakin, jotka ovat suomessa vasta teattereissa), peleja seka tv-sarjoja. Lentolipun hintaan sisaltyi myos juomia limuista viineihin ilman rajoituksia. Itse en, kuten tuskin moni mukaan ole lentokoneruoan ystava. Paadyin valitsemaan ruokalistalta lasagnea, joka oli oikeasti hyvaa. Hauskinta lennolla oli, etta kun lentorukous (?) oli lausuttu ja kone noussut, vaaleahiuksinen tati tuli tarjoamaan punaviinia sujuvalla suomella. Ethiadilla tosiaan on lentoemoja useammasta eri maasta, olisinko jostain lukenut etta paalle kuudestakymmenesta. No mutta, se tasta hehkutuksesta ja takaisin itse reissun pariin.

Kun tammikuun 2. paiva valkeni, saavuimme lopulta Bangkokkiin. Saimme rinkat selkaan ja lahdimme metsastamaan taksia. Kentan ovelta loytyy monenlaista hihasta repijaa tarjoamassa taksia, mutta halvemmalla paasee kun menee paaoven vieresta yhden kerroksen alaspain kyltin kohdalta, jossa lukee "public taxi" tai vastaavaa. Siella kuskit odottivat kiltissa jonossa ulkona takseista, ja pieni tati tiskin takana sitten jakoi kuskeille ajoja. Yleisen taksin tunnistaa katolta loytyvasta "taxi meter" kyltista, ja muihin kyyteihin ei kannata eksya. Bangkokista loytyy myos runsaasti kolmipyoraisia mopo-takseja tuk tukeja, jotka nekin kannattaa kiertaa kaukaa jos ei halua ottaa matkaa kokemuksena. Tyhmaa lansituristia puijataan aina, ja tuk tuk kuskit nyhtavat helposti viisinkertaisenkin hinnan takseihin nahden. Jos tuk tuk kuski houkuttelee sinut kyytiin naurettavan edulliselta kuulostavalla hinnalla, tulette todennakoisesti kiertamaan useammankin vaatturin luona ennen paasya maaranpaahan ( vaatturit sponssaavat kuskeja, jotta nama toisivat turisteja ostoksille). Jos kuitenkin eksyt tuk tukiin, vaatturit valtetaan kertomalla, etta on kiire hotellille koska lentosi Suomeen lahtee muutaman tunnin kuluttua. Vink vink.

Taysin rehellisia taksikuskitkaan eivat ole, ja usein taksimittari on muka rikki, tai sitten turistia viilataan sopimalla etukateen joku muka edullinen hinta. Mittarin mukaan kuljettuna matka on lahes poikkeuksetta halvempi. Tietamattomina maksoimme kentalta hotelliin mennessamme iloisesti tietullit kuljettajan puolesta. Kun tanaan lensimme Bangkokista Phukettiin, matka samalle kentalle oli melkein puolet halvempi, kun emme maksaneet kuljettajalle tietulleja.

Kahtena ekana yona meilla oli varattu huoneet Prince Palace hotelliin, joka oli noin kolmenkymmenen kilometrin matkan paassa lentokentalta. ( tama matka maksoi 400 bathia (tietulli puijauksella) huomautuksella, etta bathin kurssi kirjoitus hetkella on 39bath=1e) Halpaa kuin makkara siis. Hotelli oli suomalaiseen makuun lievasti ilmaistuna hulppea. Joka ovella oli pukuun puettu herrasmies aukomassa ovia. Hotelli sijaitsi Bo Bae tornitalon 11-23 kerroksessa, ja sen valikatoilta loytyy kaksi uima-allasta. Meilla oli 2 sviittia, jossa kummassakin oli kolmehuonetta+vessa+parveke. Hintaa kahdelle yolle tuli euroissa noin 49. Ei kallista, mutta kun hotellissa paa-asiassa vain nukuttiin, muuhun hintatasoon nahtyna majoitus oli arvokas, vaikka hotellissa olikin toistakymmenta metria korkea paakaytava ja hisseista loytyi kattokruunut.

Bangkokissa on melkoisesti savusumua eli smokia, ja ilma on kotisuomeen verrattuna varsin paksua. Osa paikallisistakin pitaa hengityssuojaa ulkona liikkuessaan ja herkemmat saavat ilmasta varmasti oireita. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja seuraavana paivana ilman likaisuutta ei juuri huomannut. Kavimme heti ensimmaisena iltana Khao San Roadilla, joka nuoremman ikapolven seka reppureissaajien suosiossa. Katu on noin 500 metria pitka ja pullollaan ruokakojuja, baareja ,ravintoloita, hotelleita seka pikkukauppoja. Hinnat ovat usein melko hyvin kohdillaan, eika tinkaamiselle ole tarvetta. Jos hintoja yrittaa puolittaa, myyja pistaa usein tuotteen tylysti pois ja jaa odottamaan seuraavaa ostaja ehdokasta. Ostoksilla olemme kayneet lisaksi valtavassa NBK-tavaratalossa, joka on taynna enemman tai vahemman aitoa tavaraa, melkolailla laidasta laitaan. Molemmista kauppapaikoista ja muista kerron joskus myohemmin lisaa.

Ruokailu taalla Thaimaassa on varsin edullista, varsinkin jos valttaa turisteille suunnattuja rafloja ja seuraa paikallisia. Neljan ensimmaisen paivan ateriat ovat maksaneet juomineen keskimaarin alle 50 bathia. Vertauksena soimme tana aamuna hotellissa halvan aamupalan, joka maksoi pyorean satasen. Kulinaristeille loytyy toki myos hieman erikoisempaakin purtavaa, ja matkatoverimme Ilari on jo ehtinyt tutustumaan aurinkokuivattuihin mustekaloihin seka friteerattuihin heinasirkkoihin ja muihin orrimorriaisiin.


Lensimme tanaan Bangkokista Phukettiin ja sielta jatkoimme bussilla Patong Beachille joka tuntuu olevan nykyaan lampimampi versio kanarian saarista.Tekstia kylla riittaisi vaikka milla mitalla, mutta kello on paljon ja lahdemme aamulla seitseman aikaan Phi phi:lle, joten tama sai talla kertaa olla tassa. Palaamme asiaan taas joku toinen kaunis paiva!

 

[Tzez]

Terveiset Koh Lantalta!

Noniin, taalla taas. Edetaampa talla kertaa hieman epaloogisessa jarjestyksessa ja aloitetaan siita mita jai Bangkokista kertomatta.

Ensinnakin saimme paikan paalta uusia tuttavuuksia: Kolmantena reissu paivana paatimme aloittaa aamun ottamalla aurinkoa Prince Palacen toisella uima-altaalla. Pohdimme miten saisimme paikat varattua kovin taydelta allas-alueelta kovasti suomea jauhaen, kun viereinen kaveri ilmoitti selvalla suomenkielella voivansa varata paikkoja meille, kun menisimme vaihtamaan uima kamppeet paalle. Tama kaveri, Erkka oli ollut reissun paalla jo joulukuun puolivalin tienoilta ja oli parin paivan paasta lahdossa takaisin kotiin.Han oli viettanyt lomansa paasiassa kavereidensa kanssa Malesiassa, ja oli nyt yksin thaimaassa. Kutsuimmekin Erkan viettamaan kanssamme viimeista iltaamme Bangkokissa, ja aika kului khao sanin ymparistossa chillaillen.

Matkakumppanimme Tuomas oli kaynyt viimeksi Thaimaassa helmikuussa, jolloin han oli reissannut pidemman aikaa Aasia kierrellen. Thaimaassa han oli tutustunut paikalliseen Somruthaniin, joka pyorittaa omaa matkabisnestaan Bangkokissa. Tietojensa ansiosta saimme Somrutista oivan oppaan, ja han paatti viela lahtea lomailemaan kanssamme Phi Phille ja Koh Lantalle muutaman kaverinsa kanssa.No mutta se Bangkokista ja nyt takaisin muihin kohteisiin.

Phuketissa yovyttyamme otimme seuraavana aamuna lautan Phi Phille. Puolentoista tunnin lautta matka oli lievasti sanottuna tuulinen ja perille paastyamme olimme saanet meriveden parskeista paksun suolakuorrutuksen. Jarkevia kun olimme, ilmoitimme Somrutille edellisena ennen lahtoa etta "Phi Phi olis ihan kiva". No, tahan vuodenaikaan tallaisella varoitusajalla majoituksen saaminen oli lievasti sanottuna haasteellista. Phi Phi on varsin hieno paikka, autoja ei ole ollenkaan ja skoottereidenkin maaran pystyy varmaankin laskemaan kahden kaden sormilla. Ihmisia sitten, tarkemmin sanottuna nuoremman polven reppureissaajia ja turisteja onkin sitten hieman enemman.

Vaikka meneillaan on high season, saimme kuin saimmekin ilmastoidut huoneistot viereisista hostelleista. Mutta se taso, heh, ei suomalaiseen makuun. Kaksi tonnia (!) maksaneissa huoneissa pesualtaat roikkuivat, seinat irvistivat sen verran etta raoista naki lapi, joka paikka oli homeessa ja seina oli sen verran ohutta vaneria etta kuulimme naapuriemme olevan saksasta kotoisin. Lisaksi huoneisto oli Reggae Baria vastapaata, joten ilmaista musiikkia riitti aamukahteen. Seuraavaksi yoksi saimme huoneet veireisesta hostellista, jossa muut majoittuivat. Hinta laski 200 bahtia, ja huoneeseen saatiin kunnon seinat ja homeesta paastiin eroon. Kallis silti.

Reggae baari oli varsin mukava istuskelu paikka, jossa jarjestettiin joka ilta myos kick boxing otteluita turisteille, seka yksi ammattilaisottelu. Amatooreja houkuteltiin mukaan ilmaisilla viina ampareilla, jonka jokainen ottelija sai. Tuomashan innostui tasta valtavasti, ja olikin heti ensimmaisena iltana kehassa. Vastaan saapui brasiliainen tekija, joka oli ilmeisesti tullut kavereineen vaan tappelemaan saarelle, heista kun joku oli lahes jokaisessa ottelu parissa mukana. Ottelu oli kuitenkin varsin tasainen, ja brassi vei matsin vain taparasti. Josko lisaisin tastakin ottelusta tanne myohemmin kuvan tai kaksi.'

Teimme Phi Philta myos yhden paiva reissun snorklailemaan ja alemaan kajakilla, jossa tuli nähtyä perus The Beach leffan kuvauspaikat, parit merikilpikonnat ja koralliriutat. Paivan reissulle ruokineen hintaa tuli 450 bahtia.

Kaikenkaikkiaan Phi Phi oli ihan mukava paikka, ei kovin rauhallinen mutta jos etsii biletysta ja hienoa (mutta taytta) rantaa niin tama on hyva kohda, vaikkakin kaaalliiiis.Saarella keskimaarainen paivabudjettimme kolminkertaistui.

Eilen aamulla jatkoimme Phi Philta kohti Ko Lantaa, johon oli noin tunnin lautta matkan paassa. Ero Phi Phiin oli sama kuin Ikansa suurkaupungissa asunut heitettaisiin viikon sissileirille Lappiin. Kun Phi Philla kaduilla sai edeta kyynerpaa taktiikalla ja rannoilta hakemalla hakea paikkaa pyyhkelle, Lantalla ihmisia on tuskin nimeksi. Olemme majoittuneet pienehkoon, mutta varsin tasokkaaseen huoneistohotelliin, josta loytyvat omat uima-altaat ja rantaan on kivenheitto. Majapaikkamme edessa sijaitsevalla, nimensakin mukaan piiiiiiiitkalla Long Beachilla on suunnilleen yksi auringonottaja sataa rantametria kohden. Todellinen rentoutujan paikka siis. Meno tuntuu olevan muutenkin kuin Jamaikalla, meno on rentoa ja sienipirteloita seka marihuanaa myydaan avoimesti jopa ravintoloissa.

Mutta kas vain, kello alkaakin olemaan sen verran etta tama internet huone menee kiinni. Palaamme siis asiaan taas joku toinen paiva kun olemme paasseet seuraavaan maaranpaahamme Tuntemattomaan.

 

[Tzez]

Taalta tullaan Bangkok!

Taalla taas!

Koh Lantan rauha vaihtui joitaki paivia sitten Ao nangin vilskeeseen, kun jatimme toistaiseksi suosikki paikaksemme muodostuneen Long Beachin.

Koimme jalleen pienoisen kulttuurishokin, kun parin viikon ajan olimme tottuneet siihen, etta englantia osataan kymmenen sanan verran ja suomea ei kuule kuin oman seurueen suusta. Taalla katuja koristavat aurinko-ja finnmatkojen kyltit ja kaduilta loytyy jos jonkinmoista suomea sonkottavaa hihasta repijaa ja rihkamakauppiasta. Reissaajien keski-ikakin on noussut phi phin keskimaaraisesta alle 25 vuodesta Ao nangin elakeian liepeille.

Pakko tassa vaiheessa mainita, kuinka perus lankkari roskaruokaa tulee ikava parissa viikossa, kun ruokavalio koostuu paa-asiassa riisista,nuudeleista ja kanasta. Kylla nousi hymy suupielille, kun iloksemme totesimme, etta taalla on myos mac donalds. Hinnat ovat tosin sen verran suolaiset (normi ravintola hintoja korkeammat) etta hampurilaisia on kaytetty ruokailuun vaan aarimmaisen tarpeen iskiessa.

Niin, pitaisi vissiin kertoa, etta mita ollaan tehty taalla. Tekemista ei ole loppujen lopuksi paljoa enempaa kuin lantallakaan, mita nyt muutaman myyntikojun verran.

Otimme toisena Ao Nang paivana Long tail boatin ( pitka puuvene, jossa vanha rekka-auton moottori) meidan porukallemme ja lahdimme kiertamaan saaria. Viiden,kuuden tunnin reissu maksoi 200 bahtia naamaa kohden. Paalimmaisena reissusta jai mieleen pieni Top Island, jossa maisemat olivat kuin suoraan postikortista. Paikka oli viela tosi rauhallinen, rannalla oli meidan lisaksemme vain yksi toinen pieni seurue. Paasimme kahlaamaan Top Islandilta noin puolen kilometrin paassa olleelle toiselle saarelle, josta oma veneemme noukki meidat sitten kyytiin. Lopuksi kavimme snorklailemassa saaren toisella puolella olleilla koralleilla. Kaloja oli PALJON. Tama on kolmas reissuni Thaimaassa, joka matkaan on sisaltynyt enemman tai vahemman snorklailua. Talla kertaa vedenalaiset maisemat oli ennen nakemattomia ja kaloja oli potenssiin kymmenen edellis reissuihin nahden.

Ao nangin oma ranta ei ole erikoinen. Ranta on pitka, ja sen toinen paa auringonottajien suosima, kun toisessa paassa on lahinna veneita. Auringonottopaa paattyy kallioihin, jotka ovat apinoiden valtaamat. Vaikka rannalla on kyltti, jossa yksiselitteisesti kielletaan apinoiden ruokkiminen, viesti ei tunnu menevan toisille perille. Ihmiset heittelevat apinoille kaikkea ananaspaloista sipseihin, ja sitten ihmetellaan, miksi apinat tulevat repimaan ihmisten kasseja ja varastamaan ruoat kasista. Syljettaa.

Onneksi Ao nangin rannalta paasee kukkuloiden yli kiipeamalla ton sain rannalle, joka rauhallisuudellaan ja kauneudellaan muistuttaa Long Beachia. Hankalan paasyn takia ranta on todella rauhallinen.Vaikka polku rannalle on suhteellisen jyrkka ja rankka kulkea, olemme olleet kaikki auringonotto paivamme ko. beachilla. Ranta on ilmeisesti silla sijaitsevan hotellin oma, silla sinne saavuttaessa pistaa kulkea vartiokopin ohi, jossa otetaan nimet ylos ja kuitataan rannalle tulo ja sielta lahto.

Paikkana Ao nang on verrattain edullinen. Kohtuu siistin hotellin loytaa kolmelle hengelle 1200 bahtilla, ja jos on valmis tinkimaan esimerkiksi ikkunasta (ilmastointi kuitenkin loytyy) hintaa henkiloa kohden jaa 250 bahtia.

Mutta, hotellin internet sulkeutuu nyt, ja mina lahden pakkaamaan rinkkaa. Huomen aamulla meilla on edessa lento Krabin lentokentalta takaisin Bangkokkiin, jossa nautimme viela hetken paikallisesta kulttuurista ennen paluumatkaa kylmaan Suomeen. Palaan asiaan viela Bangkokista. Siihen asti nakemiin!

 

[reissuesa]

Bangkokista loytyy myos runsaasti kolmipyoraisia mopo-takseja tuk tukeja, jotka nekin kannattaa kiertaa kaukaa jos ei halua ottaa matkaa kokemuksena. Tyhmaa lansituristia puijataan aina, ja tuk tuk kuskit nyhtavat helposti viisinkertaisenkin hinnan takseihin nahden.

Bankokin taksit ovat niin halpoja, että niitä kannattaa käyttää tuk tukien sijaan aina kun mahdollista. Tuk tukit ovat meluisia ja niissä joutuu hengittelemään liikenteen saasteita. Hinta on samaa luokkaa kuin oikeilla takseilla. Olen kuitenkin käyttänyt tuk tukeja ongelmitta Bangkokissa silloin kun oikeita takseja ei ole tuntunut olevan tarjolla, maksun olen tietysti sopinut etukäteen.