Iästäni huolimatta olen kerennyt matkustella aika paljon. Ensimmäisen kerran matkasin kaksivuotiaana Kreikkaan vanhempieni kanssa. Siitä reissusta en tietenkään muista mitään, mutta on sitä monissa muissakin maissa käyty (peräti kolmessatoista) ja ihan Euroopan ulkopuolellakin. Pienempänä matkusamista ei oikein osannut arvostaa; lentokoneessa joutui istua paikallaan monta tuntia, matkakohteessa ei ollut mitään tavallista "hauskempaa" ja matkustaminen vain perheenjäsenten kanssa oli tylsää. Tämä vähän harmittaa sillä nyt viimeaikoina kun on käynyt eksoottisissa maissa ja tutustunut erilaisiin kulttuureihin sitä vasta huomaa miten erilaista eri puolilla maailmaa elämä on. En siis nyt tarkoita mitään ruotsinristeilyä, vaan esimerkiksi Afrikkaa, jossa olen käynyt kolme kertaa - neljässä eri valtiossa. Toki myös Euroopan matkat ovat olleet jännittäviä, mutta niissä kulttuuri ei ole ollut kovin erilaista Suomeen verrattuna.
Ensimmäisen muistamani lentomatkan tein Pariisiin veljeni ja äitini kanssa. Kymmenvuotiaana siellä ei oikein saanut aikaa kulumaan - paitsi disneylandissa, josta minulla on hienoja muistoja vieläkin. Huono puoli matkassa oli se ettei Suomessa linnanmäki enää ollutkaan niin viihdyttävä disneylandin jälkeen.
Muualla Euroopassa olen käynyt tietenkin useasti Ruotsissa ja Virossa. Laskettelumatkat hiihtolomaisin on käyty Levillä ja Ylläksellä ja Ruotsin puolella Åressa sekä kerran Alpeilla Itä-vallassa. Tänä vuonna saimme edullisen matkapaketin viikon lomalle Italian puolelle alppeja.
Vuonna 2007 kävin äitini kanssa Skotlannissa. Vaikka pidän omia englannintaitojani hyvinä, oli paikallisten puheen ymmärtäminen melko haasteellista vahvan murteen takia.
Samana vuonna matkustimme kahden veljeni ja äitimme kanssa Gambiaan, Länsi-Afrikkaan. Sitä kauempana en toistaiseksi kotimaasta ole matkannut, ja voin sanoa, että reissu oli eksoottinen. Kulttuuri oli täysin erilainen kuin missään muualla käymissäni maissa ja etenkin tällaisille Suomalaisille möllöttäjille oli vaikeaa suhtautua paikalliseen lämminmieliseen tapaan tervehtiä ja puhutella tuntemattomia kuin läheistä ystävää. Hotellista poistuessa joku paikallinen saattoi heti lyöttäytyä seuraan ja kehua vaikkapa ulkonäköä tai kysyä minne oltiin menossa ja neuvoa hyviä ravintoloita lähistöltä. Lopulta hän saattoi vaivihkaa mainita että ei ole syönyt aamupalaa, ja ehdottaa että mentäisiin syömään niin että tarjoaisimme hänellekkin. Paikalliset olivat nimittäin köyhiä; hotellin ulkopuolella oli laajoja slummialueita ja katuojissa virtasi harmaan väristä haisevaa sekoitusta eri jätöksistä. Ihmiset möivät auringossa tunteja mädäntynyttä lihaa ja hygienia oli muutenkin huono.
Tämä näkyi esimerkiksi rahan pesussa, jota maassa ei tehty juuri lainkaan. Käteisen käsittelyn jälken oli aina pestävä kädet - muuten sai mahansa aika äkkiä kuralle. Ennen matkaa piti myös
ottaa parisen rokotetta, muunmuassa keltakuumeeseen.
Kävimme samalla matkalla myös Gambian naapurivaltiossa, Senegalissa, joka ei muuten paljoakaan eronnut Gambiasta paitsi että siellä tiet taisivat olla aavistuksen verran paremmassa kunnossa. Senegalilaisesta hotellistamme pääsimme venematkalle läheiselle järvelle jossa kasvoi suuria mangrove-metsiä. Metsien tiheyksistä päädyimme lopulta saarelle jossa asui paikallinen heimo ilman sen suurempia nykyaikaisuuksia. Taisi heillä aurinkovoimalla toimiva televisio olla, mutta muuten he asuivat savimaijoissa ja elivät turismilla ja viljelemällä itse ruokansa.
Senegalissa kävimme myös safari-ajelulla suurella maastoautomaisella bussilla. Safarilla näki antilooppeja, seeproja, apinoita ja sarvikuonoja. Kirahvit sen sijaan eivät olleet silloin paikalla.
Afrikan matkoissa, mm. Egyptissä ja Tunisiassa pitää pitää mielessä että Muslimi-kulttuurissa ostoksia tehdessä täytyy muistaa tinkiä - ja paljon. Taas perus-suomalaiselle vieras asia. Ostitpa jostain kojusta mitä tahansa halpaa rihkamaa tai alabasterista veistettyä teosta, muista tinkiä. Ei vain oman edun vuoksi vaan myös siksi että myyjä saattaa jopa loukkaantua jos maksat suoraan pyydetyn hinnan. Yleensä hintalapussa näkyvä luku on sitäpaitsi kaksi kertaa suurempi kuin alkuperäinen hinta. Myös tavaroiden aitoudet kannattaa tarkistaa. Myyjä saattaa tyrkyttää hopeaksi väittämäänsä sormusta tai muuta korua hirveällä hinnalla, vaikka se totuudessa onkin vain jotain halpametallia. Hopeakoruissa on aina leima josta näkee onko se oikeasti hopeaa. Kannattaa myös tarkistaa leikkaus- ja kaiverrusjäljet.
Älä myöskään anna myyjän hämmentää erilaisilla tarjouksilla. Itse menin lankaan kun olin ostamassa Egyptissä Luxorissa pimeässä hohtavaa fosfori-käärmettä. Veistoksia oli monen kokoisia ja tarjosin suurimmasta koosta puolta hintaa, mutta kauppias ei siihen suostunut vaan tarjosi samaan hintaan kahta pienempää veistosta. Yritin selittää etten halunnut kahta pientä vaan yhden ison ja niin kaupan hierontaa jatkettiin jonkin aikaa kunnes menin ihan sekaisin mistä olin tarjonnut ja kuinka paljon, joten ostin sitten keskikokoisen käärme-veistoksen ylihintaan. Tilannetta pahensi se että välissä joutui aina laskemaan laskimella paljonko hinta oli euroissa.
Viimeisimmän matkani tein Israeliin joulukuussa 2010. Lentokone lähti varhain aamulla 27. päivä ja vietimme uuden vuoden ulkomailla. Monelle herää tässä vaiheessa varmasti ennakkoluuloja maata kohtaan. Mieleen muistuu Gazan ja Palestinan levottomuudet, mutta väitän, että Israelissa tuntui melkeinpä turvallisemmalta olla kuin monessa muussa maassa. Ensinnäkin kaupunki jonne matkustimme, aivan punaisen meren pohjois-päässä sijaitseva Eilat, oli turvatoimiltaan niin tarkka ettei sinne olisi millään mitään aseita tai pommeja saatukkaan. Ostoskeskukseenkaan ei päässyt sisään ilman läpivalaisua ja käsilaukkujen penkomista. Sitäpaitsi kaduilla näki aika paljon aseistettuja vartioita jotka ainakin minun kohdallani - päinvastoin kuin luulisi - nostivat turvallisuuden tunnetta.
Samalla reissulla kävimme myös Jordanian puolella tutustumassa Petraan, laaksossa sijaitsevaan kaupunkiin, jonka länsimaat löysivät vasta 1900-luvulla. Petra on monelle varmasti tuttu kolmannesta Indiana Jones -elokuvasta, missä Graalin maljan löytöpaikkaa esittää yksi Petran temppeleistä.
Israelissa ollessa täytyi tietenkin käydä myös Jerusalemissa katsastamassa itkumuuri ja Raamatusta tuttu Getsemanen puutarha. Jerusalemissa oli paljon sotilaita, eikä ihme, sillä Israelissa miehet käyvät armeijan kolmessa vuodessa ja naiset kahdessa. Suomessa kun taas naisten ei tarvitse käydä ollenkaan ja miehetkin pääsevät jo puolella vuodella.
Myös kuolleessa meressä tuli kelluttua, jossa veden suolapitoisuus on niinkin korkea kuin 30% (vrt. itämeren 1,5 - 3%).
Lomakohteessamme Eilatissa pystyi myös käydä sukeltelemassa punaisen meren koralliriutoilla ja käydä vedenalaisessa observatioriossa ihailemassa merenpohjan nähtävyyksiä. Sukeltaa pystyi joko happilaitteilla tai vain snorklausvehkeillä - molemmat suht edullisia vuokrattaessa.
Jos siis olet kiinnostunut sukeltamisesta tai kristinuskon syntypaikasta, suosittelen Israelia lämpimästi. Samalla jos haluaa nähdä mahtavia vuorsitonähtävyyksiä ja käydä kiipeilemässä korkeilla vuorilla kannattaa pistäytyä Jordaniassa.
Ai niin, täytyy vielä mainita että jos otat Israelin leiman passiisi, et välttämättä pääse enään muslimi-maihin kuten Tunisiaan. Eivät ilmeisesti ole keskenään kovin hyvissä väleissä... Uudella passilla pääsee kuitenkin taas vapaasti matkustamaan.
Matkatessa eri maihin kannattaa myös hankkia vähän tietoa matkakohteesta. Esimerkiksi paikallisesta kielestä kannattaa opetella perus "Hyvää päivää" ja "Kiitos" sanat. Paikalliset suhtautuvat teihin heti paljon paremmin jos olette vaivautuneet edes vähä opettelemaan heidän omaa kieltään. Maan historiasta, uskonnosta ja poliittisista suuntauksista kannattaa myös ottaa vähän selvää, ettei ole ihan ulalla asioista.
Kiitos, jotka jaksoitte lukea loppuun
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne ja vinkkejä matkustelusta!
Ensimmäisen muistamani lentomatkan tein Pariisiin veljeni ja äitini kanssa. Kymmenvuotiaana siellä ei oikein saanut aikaa kulumaan - paitsi disneylandissa, josta minulla on hienoja muistoja vieläkin. Huono puoli matkassa oli se ettei Suomessa linnanmäki enää ollutkaan niin viihdyttävä disneylandin jälkeen.
Muualla Euroopassa olen käynyt tietenkin useasti Ruotsissa ja Virossa. Laskettelumatkat hiihtolomaisin on käyty Levillä ja Ylläksellä ja Ruotsin puolella Åressa sekä kerran Alpeilla Itä-vallassa. Tänä vuonna saimme edullisen matkapaketin viikon lomalle Italian puolelle alppeja.
Vuonna 2007 kävin äitini kanssa Skotlannissa. Vaikka pidän omia englannintaitojani hyvinä, oli paikallisten puheen ymmärtäminen melko haasteellista vahvan murteen takia.
Samana vuonna matkustimme kahden veljeni ja äitimme kanssa Gambiaan, Länsi-Afrikkaan. Sitä kauempana en toistaiseksi kotimaasta ole matkannut, ja voin sanoa, että reissu oli eksoottinen. Kulttuuri oli täysin erilainen kuin missään muualla käymissäni maissa ja etenkin tällaisille Suomalaisille möllöttäjille oli vaikeaa suhtautua paikalliseen lämminmieliseen tapaan tervehtiä ja puhutella tuntemattomia kuin läheistä ystävää. Hotellista poistuessa joku paikallinen saattoi heti lyöttäytyä seuraan ja kehua vaikkapa ulkonäköä tai kysyä minne oltiin menossa ja neuvoa hyviä ravintoloita lähistöltä. Lopulta hän saattoi vaivihkaa mainita että ei ole syönyt aamupalaa, ja ehdottaa että mentäisiin syömään niin että tarjoaisimme hänellekkin. Paikalliset olivat nimittäin köyhiä; hotellin ulkopuolella oli laajoja slummialueita ja katuojissa virtasi harmaan väristä haisevaa sekoitusta eri jätöksistä. Ihmiset möivät auringossa tunteja mädäntynyttä lihaa ja hygienia oli muutenkin huono.
Tämä näkyi esimerkiksi rahan pesussa, jota maassa ei tehty juuri lainkaan. Käteisen käsittelyn jälken oli aina pestävä kädet - muuten sai mahansa aika äkkiä kuralle. Ennen matkaa piti myös
ottaa parisen rokotetta, muunmuassa keltakuumeeseen.
Kävimme samalla matkalla myös Gambian naapurivaltiossa, Senegalissa, joka ei muuten paljoakaan eronnut Gambiasta paitsi että siellä tiet taisivat olla aavistuksen verran paremmassa kunnossa. Senegalilaisesta hotellistamme pääsimme venematkalle läheiselle järvelle jossa kasvoi suuria mangrove-metsiä. Metsien tiheyksistä päädyimme lopulta saarelle jossa asui paikallinen heimo ilman sen suurempia nykyaikaisuuksia. Taisi heillä aurinkovoimalla toimiva televisio olla, mutta muuten he asuivat savimaijoissa ja elivät turismilla ja viljelemällä itse ruokansa.
Senegalissa kävimme myös safari-ajelulla suurella maastoautomaisella bussilla. Safarilla näki antilooppeja, seeproja, apinoita ja sarvikuonoja. Kirahvit sen sijaan eivät olleet silloin paikalla.
Afrikan matkoissa, mm. Egyptissä ja Tunisiassa pitää pitää mielessä että Muslimi-kulttuurissa ostoksia tehdessä täytyy muistaa tinkiä - ja paljon. Taas perus-suomalaiselle vieras asia. Ostitpa jostain kojusta mitä tahansa halpaa rihkamaa tai alabasterista veistettyä teosta, muista tinkiä. Ei vain oman edun vuoksi vaan myös siksi että myyjä saattaa jopa loukkaantua jos maksat suoraan pyydetyn hinnan. Yleensä hintalapussa näkyvä luku on sitäpaitsi kaksi kertaa suurempi kuin alkuperäinen hinta. Myös tavaroiden aitoudet kannattaa tarkistaa. Myyjä saattaa tyrkyttää hopeaksi väittämäänsä sormusta tai muuta korua hirveällä hinnalla, vaikka se totuudessa onkin vain jotain halpametallia. Hopeakoruissa on aina leima josta näkee onko se oikeasti hopeaa. Kannattaa myös tarkistaa leikkaus- ja kaiverrusjäljet.
Älä myöskään anna myyjän hämmentää erilaisilla tarjouksilla. Itse menin lankaan kun olin ostamassa Egyptissä Luxorissa pimeässä hohtavaa fosfori-käärmettä. Veistoksia oli monen kokoisia ja tarjosin suurimmasta koosta puolta hintaa, mutta kauppias ei siihen suostunut vaan tarjosi samaan hintaan kahta pienempää veistosta. Yritin selittää etten halunnut kahta pientä vaan yhden ison ja niin kaupan hierontaa jatkettiin jonkin aikaa kunnes menin ihan sekaisin mistä olin tarjonnut ja kuinka paljon, joten ostin sitten keskikokoisen käärme-veistoksen ylihintaan. Tilannetta pahensi se että välissä joutui aina laskemaan laskimella paljonko hinta oli euroissa.
Viimeisimmän matkani tein Israeliin joulukuussa 2010. Lentokone lähti varhain aamulla 27. päivä ja vietimme uuden vuoden ulkomailla. Monelle herää tässä vaiheessa varmasti ennakkoluuloja maata kohtaan. Mieleen muistuu Gazan ja Palestinan levottomuudet, mutta väitän, että Israelissa tuntui melkeinpä turvallisemmalta olla kuin monessa muussa maassa. Ensinnäkin kaupunki jonne matkustimme, aivan punaisen meren pohjois-päässä sijaitseva Eilat, oli turvatoimiltaan niin tarkka ettei sinne olisi millään mitään aseita tai pommeja saatukkaan. Ostoskeskukseenkaan ei päässyt sisään ilman läpivalaisua ja käsilaukkujen penkomista. Sitäpaitsi kaduilla näki aika paljon aseistettuja vartioita jotka ainakin minun kohdallani - päinvastoin kuin luulisi - nostivat turvallisuuden tunnetta.
Samalla reissulla kävimme myös Jordanian puolella tutustumassa Petraan, laaksossa sijaitsevaan kaupunkiin, jonka länsimaat löysivät vasta 1900-luvulla. Petra on monelle varmasti tuttu kolmannesta Indiana Jones -elokuvasta, missä Graalin maljan löytöpaikkaa esittää yksi Petran temppeleistä.
Israelissa ollessa täytyi tietenkin käydä myös Jerusalemissa katsastamassa itkumuuri ja Raamatusta tuttu Getsemanen puutarha. Jerusalemissa oli paljon sotilaita, eikä ihme, sillä Israelissa miehet käyvät armeijan kolmessa vuodessa ja naiset kahdessa. Suomessa kun taas naisten ei tarvitse käydä ollenkaan ja miehetkin pääsevät jo puolella vuodella.
Myös kuolleessa meressä tuli kelluttua, jossa veden suolapitoisuus on niinkin korkea kuin 30% (vrt. itämeren 1,5 - 3%).
Lomakohteessamme Eilatissa pystyi myös käydä sukeltelemassa punaisen meren koralliriutoilla ja käydä vedenalaisessa observatioriossa ihailemassa merenpohjan nähtävyyksiä. Sukeltaa pystyi joko happilaitteilla tai vain snorklausvehkeillä - molemmat suht edullisia vuokrattaessa.
Jos siis olet kiinnostunut sukeltamisesta tai kristinuskon syntypaikasta, suosittelen Israelia lämpimästi. Samalla jos haluaa nähdä mahtavia vuorsitonähtävyyksiä ja käydä kiipeilemässä korkeilla vuorilla kannattaa pistäytyä Jordaniassa.
Ai niin, täytyy vielä mainita että jos otat Israelin leiman passiisi, et välttämättä pääse enään muslimi-maihin kuten Tunisiaan. Eivät ilmeisesti ole keskenään kovin hyvissä väleissä... Uudella passilla pääsee kuitenkin taas vapaasti matkustamaan.
Matkatessa eri maihin kannattaa myös hankkia vähän tietoa matkakohteesta. Esimerkiksi paikallisesta kielestä kannattaa opetella perus "Hyvää päivää" ja "Kiitos" sanat. Paikalliset suhtautuvat teihin heti paljon paremmin jos olette vaivautuneet edes vähä opettelemaan heidän omaa kieltään. Maan historiasta, uskonnosta ja poliittisista suuntauksista kannattaa myös ottaa vähän selvää, ettei ole ihan ulalla asioista.
Kiitos, jotka jaksoitte lukea loppuun
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne ja vinkkejä matkustelusta!