KULTTUURIMATKA SAKSAAN 23.5.-3.6.2023

  • Viestiketjun aloittaja Martti Vaahtoranta
  • Aloituspäivä
M

Martti Vaahtoranta

Martti Lutherin, Paul Gerhardtin ja J.S.Bachin jalanjäljissä
23.5.-3.6.2023

Bussimatkan oppaana ja matkanjohtajana toimii pastori, TT
Martti Vaahtoranta

Matka tehdään bussilla, joka lähtee Helsingistä ja palaa sinne.
Matka Itämeren yli taitetaan laivalla.

Matkareitti on Lyypekki – Alzey/Rheinhessen – Worms – Regensburg – Eisenach/Wartburg – Erfurt – Wittenberg – Lübben – Wismar – Lyypekki. Regensburgissa, Tonavan varrella, ollaan kaksi yötä.

Tutustumme viinimaakunta Rheihesseniin sekä ikivanhassa pikkukaupunki Alzeyssa, että Luther-kaupunki Wormsissa.
Yksi matkamme pääkohteista on ihana Regensburgin kaupunki.

Sieltä jatkamme Luther- ja Bach-kaupunki Eisenachiin, missä tutustumme niin Bach-museoon kuin Wartburgin linnaankin.
Erfurtissa käymme kirkossa, jossa Luther vihittiin papiksi, ja augustinolaisluostaria katsomassa. Wittenbergissä kohteemme ovat kirkkoja, joissa Luther vaikutti, sekä Lutherin koti.

Lübbenaussa käymme kirkossa, jossa Paul Gerhardt viimeiseksi vaikutti ja saamme myös vaikutelmia ainutlaatuisesta Spreewaldin maisemasta. Lopuksi tutustumme hansakaupunki Wismariin Itämeren etelärannalla.

Matka maksaa 2365.00,- € kahden hengen huoneessa.
Yhden hengen huoneen voi varata 298.00,- € lisähintaan.

Hinnat perustuvat tammikuussa 2023 voimassa oleviin hinta-, energia- ja valuuttatietoihin, joiden muuttuessa matkan järjestäjä Program Travel pidättää itsellään oikeuden hintojen muutokseen.
Matkasta maksetaan 200 € ilmoittautumisen yhteydessä. Sitova ilmoittautuminen viimeistään 23.3.2023.

Hintaan sisältyvät edestakainen laivamatka, hotellimajoitus valitussa huonetyypissä sisältäen aamiaisen noutopöydästä, ohjelman mukaiset tilausbussikuljetukset suomalaisella modernilla tilausbussilla, kolmen ruokalajin päivälliset joko hotellissa tai lähistöllä olevassa ravintolassa ilman ruokajuomia, ohjelman mukaiset sisäänpääsymaksut ja matkanjohtajan palvelut.
Tarkempia tietoja (mm. kymmensivuinen tarkka ohjelma) ja ilmoittautuminen matkanjohtajalle:

Puh. 044 312 0858; sähköposti martti.vaahtoranta@dnainternet.net.

TARKEMPIA TIETOJA MATKASTA:

Kultturimatka Saksaan

Martti Lutherin, Paul Gerhardtin ja J.S.Bachin jalanjäljissä

23.5.-3.6.2023



Bussimatkan oppaana ja matkanjohtajana Martti Vaahtoranta




1. Taustaa

Olen pastori ja teologian tohtori, jolla on myös pianonsoiton opettajan koulutus Sibelius-Akatemiasta. Olen paitsi toiminut muslimien parissa annetun Kristus-todistuksen palveluksessa ja seurakuntapappina, myös tutkinut työkseni luterilaisen teologian suurmiehen, Johann Gerhardin (1582-1637) teologiaa. Suomessa hänet tunnetaan parhaiten hartauskirjasta ”Uskon pyhä salaisuus”. Itse olen kääntänyt latinasta suomeen hänen lohdutuskirjansa ”Elän ja kuolen Kristuksessa”.

Gerhardin teologiasta voi sanoa, että Paul Gerhardt (1607-1676) runoili sen virsissään ja Leipzigin Tuomaskanttori Johann Sebastian Bach (1685-1750) sanoitti sen sävelten kielellä. He kaikki edustavat sitä teologiaa, jonka uskonpuhdistaja Martti Luther nosti esiin Pyhästä Raamatusta, mutta myös Kirkon, Jumalan vaeltavan kansan uskonkokemuksesta. Eikä sen jälkeen ollut Kirkossa mikään ennallaan.

Niinpä Lutheria ei voi ohittaa, ei varsinkaan, jos tunnustaa luterilaista uskoa. Hänen vaikutuksensa myös kirkon ulkopuoliseen elämään varsinkin Pohjoismaissa on ollut valtava. Toisaalta se on pitkälti suodattunut luterilaisen ortodoksian eli puhdasoppisuuden kauden teologian välityksellä. Ja juuri sitä edustavat Johann Gerhard, mutta myös Paul Gerhardt ja vielä myös Johann Sebastian Bach.

Minulle Gerhard ja Bach ovat tulleet ikäänkuin läheisiksi ystäviksi. Paul Gerhardtin virret puolestaan ovat parasta, mitä virsikirjasta löytää, varsinkin, jos niitä saa veisata saksaksi.

Näitä kokemuksia, elämyksiä ja niiden syvää sisältöä en haluaisi pitää vain itselläni. Mielelläni jakaisin niitä muiden kanssa. Ja siihen kuuluu muutakin kuin sanoja.

Teologia ja Kirkon usko eivät nimittäin ole vain oppilauseita eivätkä kuivaa teoriaa. Eivät ne ole myöskään pelkkää spiritualiteettia, sielun salattua elämää Kristuksessa, vaan myös Kristuksen, Jumalan ihmiseksi tulleen sanan, asettumista historiallisesti ja kulttuurisesti tiettyyn aikaan ja paikkaan ja elettyyn elämään. Sen tähden on hyvä tutustua myös siihen maisemaan, jossa luterilaisuuden suurmiehet ovat vaikuttaneet. Niin kuin vierailu Pyhässä maassa auttaa sijoittamaan Uuden testamentin tapahtumat meidän todellisuuteemme, niin myös matka Saksaan voi auttaa ymmärtämään, että luterilaisuudessa on kyse aivan muusta kuin ideoista ja aatteista.

Minulle tuo maisema ja kulttuuri niiden nykyisessä muodossa eivät enää olekaan teoriaa. Olen asunut perheineni kahteen otteeseen yhteensä kaksitoista vuotta Saksassa. Ensin tutkin teologiaa Mainzissa ja sitten toimin lähetystutkijana Mannheimissa. Sen lisäksi olen eri syistä matkaillut siellä lukemattomia kertoja jo ennen noita vuosia ja varsinkin niiden jälkeen. Itse asiassa koen olevani puoleksi saksalainen.

Sen tähden haluaisin jakaa kokemuksiani myös rakkaasta Saksan kotiseudustani eli Rein-virran vasemman rannan Ranskan suuntaan historiallisesti ja kulttuurisesti katsovasta Rheihessenistä. Sitä on kumpuilevine maastoineen ja mehevine maineen sanottu ”Saksan Toscanaksi”, ja se tunnetaan toisessa kotimaassani auringonpaisteestaan ja viineistään.

Myös Baijerissa sijaitsevaan Regensburgin kaupunkiin haluaisin viedä ystäviä. Se liittyy vahvasti luterilaisuuden historiaan, sillä se on ainoita paikkoja Saksassa, missä luterilaisuus ja roomalaiskatolisuus ovat vuosisatoja eläneet rauhassa toistensa kanssa.

Samalla se liittyy tietyllä tavalla myös oman syntymäkaupunkini, Rauman, historiaan. Regensburgin keskusta on nimittäin samoin perustein UNESCO:n maailmanperintökohde kuin Vanha Rauma: kummassakin on ehjänä säilynyt vanha kaupunki. Regensburgissa, Tonavan varrella, en tosin ole asunut, mutta olen käynyt siellä monta kertaa ja rakastunut kaupunkiin. Ehkä siihen vaikuttaa, että siellä asuu ja tekee psykologina kliinistä työtä oma rakas tohtorityttäreni.

Kaikki nuo paikat ja maisemat mukaanlukien Berliinin kaakoispuolella sijaitsevan Lübbenaun, Paul Gerhardtin viimeisen kotikaupungin, jonka myös haluan näyttää, liittyvät Lutherin ja luterilaisuuden kulta-ajan historiaan. Ne valottavat sekä uskonpuhdistusta että sitä seurannutta aikaa eri ajoilta ja eri tavoin. Samalla ne ja matkat niiden välillä antavat hienon läpileikkauksen Saksan kulttuurista ja maisemasta. Sille tahtoisin sinutkin viedä nyt matkaa tarkemmin tarkastellen.

2. Matkan toteutus

2.1. Helsinki-Bad Oldesloe

Matka tehdään modernilla ja mukavalla Pohjolan Liikenteen tilausbussilla, joka lähtee Helsingistä ja saapuu takaisin Helsinkiin. Meitä on yhteensä vain parikymmentä reissulaista, ja se takaa, että autossa on tilaa.

Itämeri ylitetään Vuosaaresta Trawemündeen liikennöivällä Finnlines-varustamon rahti- ja matkustajalaivalla. Hintaan kuuluvat hyttipaikkojen lisäksi runsaat ateriat. Laiva ei tarjoa humppaa yökerhossa eikä karaokea tanssiravintolassa, vaan siellä on vähän matkustajia ja rauhallinen tunnelma. Sauna ja poreamme ja myös kuntosali siellä on.

Ennen kaikkea matkalla ollaan oikeasti merellä. On mukavaa seurata vilkasta laivaliikennettä, ja reitistä riippuen nähdään ehkä Gotlanti ja Bornholm.

Lisäksi meille on varattu laivan konferenssiosasto. Siihen kokoonnumme lounaaksi venytetyn aamiaisen jälkeen tutustumaan toisiimme ja viettämään myös hetken Jumalan Sanan valossa. Olisi hyvä, jos kaikilla olisi virsikirja mukanaan, tai ainakin niin monella, että kirjaton naapuri voi myös veisata. Mukaan ottaa myös Lähetyshiippakunnan Luterilaisia virsiä -virsikirjan.

Laiva saapuu myöhään illalla Saksaan. Tulo pimeässä Trawemünden kylpyläkaupunkiin ja Trave-joen suulle on vaikuttava. Yöksi ajetaan vajaat 50 kilometriä Hampurin suuntaan ja majoitutaan hotelliin Bad Oldesloessa.

Jokaiseen hotelliyöhön kuuluu aamiainen, ja joka ilta syödään kolmen ruokalajin illallinen joko hotellin ravintolassa tai sen lähistöllä. Saksaan savuttaessa illallinen nautitaan jo laivalla.

Majoitus on kahden hengen huoneissa. Yhden hengen huoneen voi varata lisämaksua vastaan.

2.2. Bad Oldesloe – Alzey/Rheinhessen

Aamiainen syödään ajoissa ja lähdetään matkan pisimmälle taipaleelle. Se kuitenkin sujuu mukavasti, kuten olen kokenut sekä omalla autolla matkaa monta kertaa taittaneena että myös bussin kyydissä kulkien. Matkalla pidetään ainakin yksi tauko. Tällöin voi pysähdyspaikasta omatoimisesti ostaa vaikkapa herkullisen täytetyn sämpylän ja kahvia. Voi niitä rapeita kuoria ja hyvää kahvia!

Matkaa taitetaan ajan säästämiseksi vilkkailla moottoriteillä. Ne ovat osa saksalaista elämää. Toivottavasti emme koe pitkää pysähdystä ruuhkan tähden. Se on saksaksi nimeltään ”Stau” eli suma, ja sitä pidetään siellä ikään kuin luonnonvoimana, joka tulee, jos on tullakseen. Se on jopa käypä selitys, jos myöhästyy töistä ...

Autoista kiinnostuneet saattavat bongata matkanvarrella menopelejä, jotka tuhatta ja sataa suhahtavat ohituskaistaa tai jotakin useammista kaistoista ohitsemme. Enemmän ehkä kuitenkin kiinnostaa vaihteleva maisema ja siihen kuuluvat Frankfurtin Cityn silhuetti pilvenpiirtäjineen ja yksi Euroopan suurimmista lentoasemista, Frankfurter Flughafen, jota reitti sivuaa.

Ohitamme myös Mainzin. Sekin on uskonpuhdistuksen historian kannalta merkittävä kaupunki, sillä siellä oli Lutherin piispan residenssi. Siellä tein itse puolitoista vuotta tutkimustyötä, ja siellä kävi töissä lääkärivaimoni.

Jo roomalaisajalla perustettu Mainz (latinaksi Moguntiacum) on myös Rheinhessenin maakunnan pääkaupunki. Pikkukaupunki Alzey, johon majoitumme yöksi, on paitsi Saksan kotikaupunkimme, myös jo kelttiläisajalta tunnettu asuinpaikka ja roomalaisaikaisen Mainzin esilinnoitus, josta on vielä muurinpaloja näkyvillä aivan lastemme koulun vieressä. Kaakossa häämöttää Donnersberg, jäännösvuori, jossa on vielä kelttiläisen linnoitetun kylän jäännöksiä. Siellä kävimme hiihtämässä.

2.3. Alzey-Worms

Aamupäivällä tutustumme pienen kävelykierroksen myötä Alzeyn kaupunkiin. Näemme mm. kolme kirkkoa ja Kristalliyönä vuonna 1938 tuhotun synagoogan tontin muurissa olevat muistotaulut. Niihin kaiverretut Alzeysta karkoitettujen ja luultavasti suurelta osin keskitysleireillä murhattujen juutalaisten nimet kertovat ajasta, jolloin esimerkiksi oma lääkäri oli yhtäkkiä hävinnyt, ja jo sitä ennen oli monen juutalaisen omaisuus vaihtanut omistajaa, kuten Alzeyssa esimerkiksi keskustan tavaratalo, josta mekin joskus ostimme jotakin.

Alzeyta sanotaan - ainakin Alzeyssa – myös Saksan viinipääkaupungiksi. Niinpä kaupunkikierroksen puitteissa on mahdollisuus paitsi istahtaa jäätelöbaariin, nauttia leivos tai sämpylä kahvin kera leipomomyymälässä, myös poiketa Hofmannin viinitilalla kaupungin keskustassa. Se on perheyritys, jonka lapsia tyttäremme kaitsi koululaisena ja jonka omistavan avioparin mekin tunnemme. Tämän viinitilan tuotteet ovat laatuunsa nähden erittäin edullisia. Viinin ohella tilamymälästä voi ostaa myös hilloja, viinimehua ja muuta hyvää mukaan otettavaksi tai, tarjonnasta riippuen, mutusteltavaa myös matkan ajaksi.

Puolenpäivän maissa lähdemme kohti Wormsia, Luther-kaupunkia. Emme käytä moottoritietä, vaan ajamme tyypillisen rheinhesseniläisen kylämaiseman halki tietä, jolta avautuu myös näköala Rein-joen tasangon suuntaan.

Wormsissa näemme tuomiokirkon eli Domin edessä kuuluisan Luther-patsaan. Siinä se Luther seisoo eikä muuta voi, kuten hän vuonna 1521 sanoi Wormsin valtiopäivillä keisarille! Ja tietysti tutustumme itse tuomiokirkkoon.

Jos aikaa riittää, käymme myös Wormsin ikivanhalla juutalaisella hautausmaalla. Worms on läheisen Speyerin ja Mainzin kanssa saanut paikan UNESCO:n maailmanperintökohteiden joukossa juuri tämän hautausmaan ja muiden yli tuhatvuotisen askenaasijuutalaisuuden historiasta kertovien historiallisten ja arkeologisten muistomerkkien ansiosta. Aluetta voi pitää Euroopan juutalaisuuden varhaisimpana keskuksena.

2.4. Worms – Regensburg

Jälleen meillä on edessämme pitkähkö ajomatka. On ikävää, kun joudumme sivuuttamaan näkemisen arvoisia historiallisia kaupunkeja, mutta kaikkea ei voi kerralla saada! Toki pidämme matkalla tauon, jolloin on mahdollista ostaa evästä tai syödä jotakin pientä paikan päällä.

Illaksi saavumme Regensburgiin ja majoitumme aivan vanhan kaupungin tuntumaan. Illallisen nautimme siellä.

2.4.1. Mitä Regensburg tarjoaa meille?

2.4.1.1. Yleistä


Regensburg on kaupunki, josta on vaikea puhua ilman superlatiiveja. Sen historia ei tosin ala aivan niin kaukaa kuin Alzeyn, mutta silti sen vanhassa kaupungissa on vielä näkyviä muistoja siltä ajalta, kun se oli roomalainen sotilastukikohta, ja kaupungilla on yhä tori, jolla muinoin pidettiin turnajaisia. Tyttäreni asuu talossa, joka on rakennettu 1200- tai 1300-luvulla, ja P. Pietarin goottilainen katedraali on sekin vanha ja kuuluisa.

Regensburgissa vietämme kaksi yötä ja puolitoista päivää. Saavumme sinne perjantaina, ja lauantaina ei ole muuta virallista ohjelmaa kuin illallinen viihtyisässä ravintolassa.

Kerron kuitenkin jo matkan varrella, miksi juuri Regensburg on tärkeä Saksan katolilais-luterilaisessa historiassa – että miksi nämä kaksi tunnustukuntaa ovat eläneet siellä vuosisatoja rauhassa toistensa kanssa. Toisaalta en voi olla kertomatta myöskään juutalaisvainoista, joiden muistomerkki on sieltä hajotetun synagoogan paikalla. Ja saatamme myös löytää muistolaatan, jossa kerrotaan elokuvasta ”Schindlerin lista” tunnetuksi tulleen juutalaisia auttaneen liikemiehen asuneen siellä.

Mutta on Regensburgissa mukavampiakin asioita, kuten maailman vanhin nakkikioski aivan Tonavan rannalla! Tai ravintola se oikeastaan on.

Muutamaa hyvää kahvilaakin ja ihania saksalaisia leivoksia ja torttuja voin suositella. Myös erinomaisia jäätelöbaareja löytyy kaupungista.

Lauantai sopii hyvin tuliaisostoksille joko Vanhassa kaupungissa tai aivan hotellimme lähellä sijaitsevassa ostoskeskuksessa. Se kuitenkin pitää muistaa, että Saksassa kaupat saattavat mennä aikaisemmin kiinni kuin Suomessa, ja pyhäpäiväisin ne ovat useimmiten kokonaan suljettuja. Saksassa kristillinen viikkorytmi on vielä paremmin voimassa kuin Suomessa.

Kulttuurista kiinnostuneille Regensburg on aarre. Siellä on kaksi merkittävää museota ja kirkkoja niin paljon, etten osaisi niitä luetella. Ne myös ovat pääsääntöisesti auki, toisin kuin Suomessa. Edelleen kaupungissa näkyy italialaisen arkkitehtuurin vaikutus. Alpit eivät ole kaukana, eikä niiden takana sijaitseva ”saapasmaa”.

Suosittelen myös opastettua kaupunkikierrosta. Omat kokemukseni sellaisesta ovat erinomaisia. Olen valmis toimimaan kierroksen tulkkina. (Kierros ei kuulu matkan hintaan.)

Ja vieläkin jotakin muuta voi Regensburgissa lauantaina tehdä – nimittäin nauttia kesäisestä Tonavasta joko risteilyn merkeissä tai vuokraamalla tavallisen tai sähköpolkupyörän ja ajamalla yläjuoksulle päin ihanaa rantareittiä ja takaisin. Autan tarvittaessa pyörän vuokraamisessa. Vuokraamo on aivan lähellä hotelliamme.

Tai sitten voi vain flaneerata pitkin kaupunkia ja Tonavan rantoja ja nauttia tunnelmasta. Sekään ei ole hullumpi vaihtoehto. Ja kuvia kannattaa ottaa!

2.4.1.2. Vanhan musiikin päivät

Vierailumme Regensburgissa osuu helluntaiviikonloppuun. Sen puitteissa siellä vietetään vuosittaisia Vanhan musiikin päiviä.

Päivät tihkuvat ja suorastaan pursuavat hyvää musiikkia renessanssin ja barokin ajalta. Valitettavasti kaikkien konserttien liput on myyty loppuun jo vuoden alussa.

Hyvällä onnella johonkin konserttiin voi silti saada ylijäämälippuja vaikka seisomapaikalle jonkin kirkon takaseinän tuntumaan. Ja myös ulkoilmakonsertteja on tarjolla. En myöskään ihmettelisi, jos jossakin kirkoista soisivat urut ilman pääsymaksua ovella.

2.4.1.3. Helluntain juhlamessu

Helluntai on Regensburgissa erityinen pyhä, jota vietetään pioonien kukkiessa. Onhan tuon kukkasen nimi saksaksi Pfingtsrose eli ”helluntairuusu”.

Ja vaikka olemme tietoisesti luterilaisena matkaryhmänä liikkeellä, suosittelen silti ekumeenista vierailua Regensburgin tuomiokirkon aamumessussa. Se on monessa mielessä esteettinen elämys, mutta siitä voi löytää myös hengellisesti rakentavaa, vaikka kaikkeen siihen, mitä siellä kuulee ja näkee, ei luterilaisena voikaan yhtyä. Voit silti yllättyä ehkä kuullessasi luterilaisen virren!

Regensburgissa on myös kauniita paikalliseen evankelis-luterilaiseen kansankirkkoon kuuluvia kirkkoja. Niissä vietettävistä jumalanpalveluksista kerron myös niistä kiinnostuneille.

2.5. Regensburg – Eisenach

Helluntaipäivänä lähdemme kahden maissa tien päälle. Määränpäänä on Thüringenin osavaltiossa sijaitseva Eisenach. Saksassa on silloin toinen pääsiäispäivä, ja me pidämme autossa pienen pyhähartauden.

Matka on jälleen maisemallisesti mielenkiintoinen, mutta sen päämäärä on vielä mielenkiintoisempi: kun on ensin syöty kunnolla ja nukuttu yö sen päälle, ollaan Luther- ja Bach-matkan ytimessä.

Aivan Bachin syntymäkodin vieressä sijaitsee maailmankuulu Bach-museo, jossa teemme kierroksen. Sen puitteissa kuulemme soitinsalissa noin 20 minuutin mittaisen opastetun konsertin. Saapa nähdä, soitetaanko siellä tällä kertaa vaimoni ja minun häämarssi, kuten aivan yllättäen tapahtui, kun olin siellä edellisen kerran!

Eisenach on kuitenkin myös Luther-kaupunki. Hänen äitinsä oli sieltä kotoisin, ja siellä Luther kävi myös kolmisen vuotta paikallista latinakoulua - aivan kuten myöhemmin J.S.Bach!

Sitten siirrymme paikkaan, johon Luther piilotettiin junkkeri Jörgiksi naamioituna vainolta turvaan Wormsin valtiopäivien jälkeen vuonna 1521. Siellä Luther käänsi Uuden testamentin saksaksi. Se on myös antanut nimen itäisessä Saksassa aikoinaan valmistetulle autolle. Eli kyseessä on tietysti Wartburgin linna!

Siellä käymme mm. huoneessa, jossa Lutherin sanotaan tehneen käännöstyötään. Se mustetahra, jonka sanotaan olleen seinässä, on ajan kuluessa haalistunut. Kerron matkalla, mikä tarinan mukaan sai Lutherin heittämään mustepullonsa seinään ja miksi tahran paikalla on enää vain kolo!

2.6. Eisenach – Erfurt

Erfurt on seuraava Luther-kohteemme – ja minkälainen se onkaan! Illallisen ja yön jälkeen saamme tutustua tuomiokirkkoon, jossa Luther vihittiin papiksi, ja luostariin, jossa hän asui munkkina. Nykyään luostari toimii ennen kaikkea ekumeenisena kohtaamis- ja konferenssipaikkana, mutta siellä on myös Lutherin munkinkammio – tai sellainen, joka olisi voinut olla se.

Erfurtissa käymme myös tutustumassa Euroopan pohjoisimpaan täyteen pikku puoteja rakennettuun siltaan (Krämerbrücke). Sen italialainen esikuva on Firenzen Ponte vecchio. Erfurtissa myös yövymme

2.7. Erfurt – Wittenberg

Luther-matkamme huipentuu Wittenbergiin. Sinne siirrymme iltapäivän aikana.

Wittenberg on kaupunki, jonka silloin uuteen yliopistoon Luther kutsuttiin professoriksi ja jossa hän teki suurimman osan elämäntyöstään. Tutustumme kirkkoihin, joissa Luther saarnasi, käymme hänen haudallaan ja teemme kierroksen entisessä luostarissa, josta tuli Lutherin ja myöhemmin hänen perheensä koti.

Muistamme myös kuuluisaa taidemaalaria, Lucas Granachia, joka kuului perheineen Lutherien läheiseen ystäväpiiriin ja jonka maalaamat kuvat ovat piirtyneet huomaamattammekin mieleemme. Ja jos aikaa riittää ja muuten sopii, poikkeamme vielä tutustumassa Wittenbergin Vanhaan latinakouluun, jossa nykyään toimii pikku kappeleineen kohtaamis- ja konferenssikeskus, jota pitävät yllä Saksan kotikirkkoni SELK, joka on Lähetyshiippakunnan sisarkirkko, sekä sen toinen sisarkirkko, amerikkalainen Missouri Synodi. Sen johtajana toimii eteläafrikkalainen emerituspiispa ja teologian tohtori Wilhelm Weber, joka on ystäväni jo vuosikymmenien takaa.

2.8. Wittenberg – Lübbenau

Wittenbergin jälkeen on vuorossa Paul Gerhardt -kaupunki Lübbenau, jonka kirkossa virsirunoilija toimi pappina tultuaan luterilaisen uskonsa tähden karkotetuksi virastaan Berliinissä. Wittenbergin yliopisto oli hänen opinahjonsa.

Siirrymme Lübbenauhun iltapäivän aikana, ja jos aikaa jää, saattaa tarjoutua mahdollisuus tutustua myös ainutlaatuiseen Spreewaldiin, jossa Berliinin läpi virtaava Spree-joki haaratuu lukemattomiksi kanaviksi. Spreewald on sadunomainen kokemus. Se on myös aluetta, jolla yhä asuu Saksan sorbinkielistä vähemmistöä.

2.9. Lübbenau – Wismar

Lähdemme aamulla joutuisasti liikkelle ja saavumme iltapäivällä hansakaupunki Wismariin Itämeren rannalle. Tutustumme sen satamaan ja kirkkoihin ja opimme, mikä merkitys keskiaikaisella ja vielä uuden ajan alussa vaikuttaneella Hansa-liitolla on ollut myös Suomelle ja nykyisen yhdistyneen Euroopan idealle.

2.10. Wismar – Trawemünde

On aika jättää hyvästit Saksalle. Kun Wismar on tullut katsotuksi ja päivällinen siellä nautituksi, lähdemme kohti Trawemündeä. Jos aikaa jää yli, teemme kierroksen hansakaupunki Lyypekissä, jonne Raumaltakin kuljettiin puulastissa purjelaivalla. Mukana seilasi muutaman reissun verran myös isoisäni isä ennen opettajaksi ryhtymistään.

Trawemündessä meidän pitää olla illan jo pimetessä, ja laivaan pääsemme vasta myöhään, mutta. toivottavasti ennen puoltayötä! Sitä ei kuitenkaan voi ennalta tarkasti tietää.

2.11. Trawemünde – Helsinki

Aamulla on jälleen tarjolla brunssi eli aamiainen, joka muuttuu lounaaksi. Lounaan jälkeen kokoonnumme vielä konferenssitiloihin ja käymme läpi koettua ja olemme yhdessä myös Herramme kasvojen edessä.

Illallinen on normaaliin tapaan, ja varhain aamulla on vielä luvassa aamiainen ennen saapumistamme Vuosaaren satamaan, mistä bussi kuljettaa meidät jälleen Helsinkiin.


3. Kenelle matka on tarkoitettu?

3.1. Yleistä

Matkaa valmistellessani olen ajatellut ensisijaisesti oman kirkkoni, Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan, seurakuntalaisia. Se tarkoittaa mm. hartauselämää edelläkuvatulla tavalla.

Mielelläni näen kuitenkin myös muita kristittyjä matkalaisten joukosta. Yhteisestä matkasta voi seurata myös hedelmällisiä ekumeenisia kohtaamisia. Ja vaikka et uskoisi ollenkaan Jumalaan, vaan olet agnostikko tai ateisti, olet silti tervetullut, jos matka muuten kiinnostaa sinua etkä kärsti siitä kristillisyydestä, joka leimaa matkaamme.

Eniten saat matkasta mukaasi, jos olet ennalta kiinnostunut kirkkohistoriasta ja kulttuurista, erityisesti musiikista, sekä elämäntavasta Saksassa. Silti se tarjoaa myös maisemallista nähtävää ja todennäköisesti hyvää ruokaa.


3.2. Mitä matkalaiselta odotetaan?

Matkalaiselta ei odoteta eikä vaadita mitään. Se ei ole suoritus, vaan iloinen kokemus, joka tuottaa hyvää mieltä ja paljon muistoja, joihin voi myöhemminkin palata. Sen tarkoitus on myös avartaa kuvaamme Keski-Euroopasta. Ja uusia ystäviäkin voi siellä oppia tuntemaan.

Silti muutama asia on hyvä ottaa huomioon:

Matkaamme sisältyy jonkin verran kävelyä. Mukaan saa tulla myös huonosti liikkuvaisia, mutta esimerkiksi Wartburgin vierailu vaatii jonkin verran ponnistelua, ja kaupungeissakin liikutaan pääosin jalan. Bussilla ei pääse joka oven eteen, eikä se olisi myöskään matkan tarkoituksen kannalta mielekästä.

Saksassa ei kokemukseni mukaan ole myöskään niin paljon eri tavoin ruokarajoitteisia kuin Suomessa. Tämä pitää esimerkiksi laktoosi-intoleranssista tai keliakiasta kärsivien matkalaisten ottaa huomioon. Sama koskee allergikkoja.

Kasvisruokaa kyllä alkaa jo saada jopa Baijerista, mutta se ei välttämättä ole meille ryhmänä varattua ruokaa. Ainakin aikaisemmin myöskään kaupoissa ei ollut niin hyvää valikoimaa keliaakikoille tarkoitettua purtavaa kuin Suomessa.

Sen tähden pyydän sinua ilmoittautumisen yhteydessä kertomaan tällaisista rajoituksista, ja kun saan selville ravintolat, joissa syömme, koetan tehdä asiassa parhaani.

Muuten Saksassa pärjää samoilla taidoilla kuin Suomessa. Esimerkiksi sähkö tulee seinästä 220 voltin jännitteellä, ja pistorasiat ovat samanlaisia kuin meillä. Englantia osataan kuitenkin vähemmän kuin Pohjoismaissa.

3.3. Mitä matkalle pitää ottaa mukaan?

Matkalla on hyvä varautua sekä vilpoiseen alkukesän säähän että helteeseen. Ehkä kerrospukeutuminen on viisain valinta. Kenkien on hyvä olla sen verran tukevat, että niissä voi kävellä. Lenkkitossuja tai vastaavia jalkineita ei tarvita. Juhlavaatteita ei tietenkään tarvitse ottaa mukaan, mutta esimerkiksi Regensburgin tuomiokirkon messussa on hyvä olla jotakin siistiä yllä, sikäläiset kun pukeutuvat silloin kansallispukuihinsa. Eivätkä saksalaiset miehet yleensä käytä kaupungilla verkkareita eivätkä Hankkijan lippalakkia …

Yhä useammassa kaupassa voi Saksassa maksaa pankki- tai luottokortilla. Silti on hyvä varautua käteisellä. Monissa pienemmissä kaupoissa ja kahviloissa maksetaan yhä oikealla rahalla. Onneksi sitä saa nostetuksi myös pankkiautomaateista.

Lääkkeet pitää muistaa ottaa mukaan. Saksassa on kyllä tiheä apteekkiverkko, mutta suomalainen lääkemääräys ei sellaisenaan kelpaa siellä. Suomesta voi kyllä saada myös kansainvälisen lääkemääräyksen, jos se on jostakin syystä tarpeellista. Ja tietenkin mukana pitää olla voimassaoleva passi tai henkilöllisyystodistus.

Edelleen kannattaa hankkia eurooppalainen sairausvakuutuskortti, joka voi tilata kätevästi OmaKelasta. Saat silloin saman ensiavun kuin saksalaiset samassa tilanteessa. Ja se on tietenkin erittäin korkeatasoista.

Viisasta on myös hankkia matkavakuutus, joka korvaa hoitoja ja sairaskuljetuksia. Se saattaa auttaa myös muunlaisissa ongelmissa matkan varrella ja jo ennen sitä, jos matkan joutuu peruuttamaan. Pyrin kuitenkin toimimaan niin, ettei vakuutukselle tule käyttöä, ja sekin joskus auttaa, kun mukana on joku, joka osaa saksaa. Ja minä osaan.

Kevään kuluessa selviää, pitääkö Saksassa yhä käyttää joissakin tilanteissa maskia. Kannattaa siis varata niitä mukaan, ja myös FFP2 -maskeja. Tietysti niitä voi ostaa myös Saksasta lisää.

Iloitsen, jos saan nähdä juuri Sinut tällä matkalla!


Martti Vaahtoranta

Varvinmäentie 64​
27340 Reila
044 312 0858
martti.vaahtoranta@dnainternet.net

 
Liittynyt
10.2.2023
Viestit
2
MIKSI TÄLLE MATKALLE KANNATTAA LÄHTEÄ MUKAAN?

- Rantalomalle etelään pääsee ehkä halvemmalla, mutta hintaan ei sisälly puoltakaan siitä, mitä tämä matka tarjoaa. Matka ei ole tarjoushintainen, mutta rahalle saa runsaasti vastinetta.

- Nyt ollaan kulttuuri- ja opintomatkalla, jota johtaa asiansa syvällisesti tunteva opas. Hänellä on runsaasti sekä teoreettista että omaan kokemukseen perustuvaa tietoa niin otsikossa mainituista menneen ajan merkittävistä kristityistä kuin Saksan kulttuuristakin.

- Samalla matka on äärimmäisen helppo tehdä. Ei tarvitse jonottaa lentokentän passintarkastukseen neljältä aamulla, ei kuunnella koneessa meteliä polvet suussa, ei ihmetellä, kuinka lentokentältä pääsee eteenpäin. Ei tarvitse etsiä oudossa kaupungissa ruokapaikkaa. Ei tarvitse yrittää vieraalla kielellä viestiä perille, kun se olisi tarpeen. Riittää, kun nousee Helsingissä mukavaan linja-autoon. Sen jälkeen kaikki on valmista, mutta tylsääkään ei tule, ei matkan missään vaiheessa.

- Vaikka matka ei olekaan syvänvihreä, hiukan se kuitenkin vihertää: lentää ei tarvitse, bussissa kulkee enemmän ihmisiä kerrallaan kuin omassa pikkuautossa ja laivakin on rakennettu ensi sijassa rahtiliikennettä varten ja kulkee joka tapauksessa Suomen ja Saksan väliä, jotta vienti ja tuonti toimivat. Se ei ole uiva hotelli eikä viihdettä tarjoava kauppakeskus, vaan ottaa myös matkustajia mukaansa tarkoituksena kuljettaa heidät jostakin jonnekin ja ruokkia heidät matkan varrella.

- Matkalla voi saada paitsi tuttavia, myös ystäviä. Se kokoaa yhteen erilaisia ihmisiä eri tilanteista ja eri yhteisöistä, mutta kaikkia yhdistävät samat kiinnostuksen aiheet. Siihen sisältyvät yhteiset kokoontumiset laivalla ja joka ilta hyvän ruoan merkeissä. Ja tietysti bussissakin voi vaihtaa istumapaikkaa ja tutustua paremmin uusiin ystäviin.

- Tällaista matkaa ei tarvitse tehdä joka vuosi, ei edes kerran kymmenessä vuodessa. Se, mitä siitä saa, jää muistoina mieleen, ja ne muistot voivat rakentaa sielua silloinkin, kun sille on todella tarvetta. Sellaiseen kannattaa satsata.
- Emme tiedä, pääsemmekö enää vuoden päästä millekään matkalle. Jumala suokoon, ettei niin käy, mutta idässä on ukkospilvi, joka näyttää nousevan.

Tarkempia tietoja (mm. kymmensivuinen tarkka ohjelma) ja ilmoittautuminen matkanjohtajalle:
Puh. 044 312 0858; sähköposti martti.vaahtoranta@dnainternet.net.
 
Top Bottom