Matkailun lyhyt historia

reissuesa

mannertenvälinen nahjus
Ylläpitäjä
Liittynyt
23 Marraskuu 2010
Viestit
1,531
Sijainti
Pirkkala
#1


Antiikin maailman seitsemästä ihmeestä ainoa nykypäivään asti säilynyt on Gizan suuri pyramidi. Uudet maailman seitsemän ihmettä valittiin vuonna 2007 ja ne ovat: Chichen Itza Meksikossa, Colosseum Italiassa, Kheopsin pyramidi Egyptissä, Kristus-patsas Brasiliassa, Machu Picchu Perussa, Petra Jordaniassa ja Taj Mahal Intiassa.

Wikipedian mukaan matkailu alkoi pyhiinvaellusmatkoista antiikin aikana, palvontapaikoille matkustettiin hyvinkin kaukaa. Nykyisenkaltainen matkailun artikkeli katsoo alkaneen Euroopassa 1700-1800 -luvulla. Ensimmäisen valmismatkan järjesti 1841 Thomas Cook. Yläluokka teki kiertomatkoja kulttuurinähtävyyksiin. Massaturismi syntyi toisen maailmansodan jälkeen, jolloin keskiluokalla alkoi olla varaa ja aikaa lomamatkailuun.

Hotelli- ja ravintolamuseon mukaan: "Vuosisatojen ajan matkustamisen ainoa tavoite oli päästä perille, matkan päähän. Huvimatkailu tuli muotiin Euroopan hoveissa 1600-luvulla. Matkan tarkoituksena oli nauttia luonnon rauhasta ja kauniista maisemista."

"Ensimmäiset Suomesta tehdyt huviretket suunnattiin Tallinnaan. Matkailukausi kesti vain muutamia viikkoja. ”Paras aika matkailuun on juhannuksesta elokuun alkuun”, vuonna 1895 julkaistu Matkaopas neuvoo. Lapin tunturit, lumi ja talvimatkailu löydettiin vasta 1920-luvulla."

Ymparisto.fi:

Suomen matkailun peruskivenä on ollut maisema. Kun terveysmatkailu kylpylöissä jätetään huomioimatta kulkivat 1800-luvulla matkailijat ihailemassa luontoa ja sen erikoisuuksia. Matkailu tuolloin ei ollut erämaassa vaeltamista vaan kyseessä oli aina luontokohde kulttuurimaisemassa - koski tai erikoisen kaunis harju, jonka läheltä löytyivät myös tarvittavat mukavuudet - majataloja ja kunnolliset liikenneyhteydet.
Huviloiden rakentaminen maaseudulle alkoi kun varakkaat ihmiset halusivat viettää lomiaan terveellisessä ympäristössä, jollaiseksi erityisesti järviseutu ymmärrettiin. Huvilakausi koristeellisine rakennuksineen kesti toiseen maailmansotaan asti. Ensimmäiset pienet kesämökit rakennettiin jo 1940-luvulla, mutta varsinainen mökkikausi alkoi sodan jälkeen 1950- ja 1960-luvulla. Tuolloin työväestölle oli kertynyt sekä varoja että aikaa siinä määrin että mahdollisuudet vapaa-ajan viettoon keskiluokan tavoin tuli mahdolliseksi.